KKO 2008-91 Sopimus Kuluttajansuoja - Kuluttajapalvelussopimus PDF

Preview

Summary

A ja B teettivät asunnossaan tapetointityötä. Työn suoritti kunnossapito- ja korjauspalveluita tarjonnut osakeyhtiö. Sopimusta tehtäessä kysymys kotitalousvähennyksestä ei tullut esille eikä myöskään se, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin, mikä oli vähennysoikeuden edellytys. Kys...

Description

-2-

KOMMENTOITUJA OIKEUSTAPAUKSIA KORKEIMMASTA OIKEUDSTA

Ari Saarnilehto Neuvottelulojaliteetti ja kotitalousvähennys Tapaus KKO 2008:91 Ratkaisun KKO 1999:48 perusteluissa lausutaan muun muassa seuraavasti: ”Sopimusneuvotteluja ei ole lupa käydä niin, että toinen tulee harhaanjohdetuksi tai muuten kärsii vahinkoa. Osapuoli, jonka luottamusta ja sopimusneuvottelujen synnyttämiä perusteltuja odotuksia on loukattu, on oikeutettu korvaukseen sopimuksentekorikkomuksen johdosta.” Korkein oikeus on lausumassa ilmaissut, mitä lojaliteettiperiaatteella sopimusneuvotteluja käytäessä tarkoitetaan. Jo ennen vuotta 1999 korkein oikeus oli ratkaisunsa perusteluissa viitannut nimenomaisesti lojaliteettiperiaatteeseen ratkaisunsa perusteluissa. Jutussa KKO 1993:130 oli kyse siitä, oliko urakoitsijan pitänyt ilmoittaa rakennuttajalle, että suunnitelmiin tehty muutos oli rakennuttajalle epäedullinen. Perusteluissa on lausuttu muun muassa seuraava: ”Yhtiöt ovat tienneet, että kaupungin ilmoittama suunnitteluperusteiden muuttaminen, jonka mukaan kumifenderit tultaisiin korvaamaan puufendereillä, merkitsi sitä, että laiturin kyky

Oikeustieto 5/2008 Kommentoituja oikeustapauksia

rikkoutumatta vastaanottaa siihen kiinnittyviä aluksia oli törmäysenergiaa sitovien ominaisuuksien puuttumisen vuoksi olennaisesti alhaisempi kuin kaupunki oli edellyttänyt. Yhtiöt eivät kuitenkaan ennen urakkasopimuksen tekemistä ole selvittäneet kaupungille tätä asiaa. Kokonaisvastuurakentamisen yleisten sopimusehtojen 1.2.1.3. kohdan mukaan, kun urakoitsija havaitsee rakennuttajan antamissa tiedoissa, ohjeissa tai määräyksissä ristiriitaisuuksia tai virheellisyyksiä, jotka saattavat vaarantaa rakennussuorituksen sopimuksen mukaisen täyttämisen, hänen on tehtävä tästä viipymättä todistettavasti ilmoitus rakennuttajalle. Vaikka tämä sopimusehtojen kohta koskee otsikkonsa mukaisesti urakoitsijan suoritusaikaista vastuuta, siinä määrättyä huomautuksentekovelvollisuutta on niin sanotun lojaliteettiperiaatteen mukaisesti noudatettava myös jo sopimusta valmisteltaessa. Kun yhtiöt ovat kerrotuin tavoin laiminlyöneet huomauttaa kaupungille siitä vaikutuksesta, joka kumifendereiden korvaamisella puuparruilla olisi laiturin kestävyyteen, ne ovat vastuussa kaupungille tästä laiminlyönnistä aiheutuneista vahingoista.” Vuonna 2007 neuvottelulojaliteetti oli taas esillä korkeimman oikeuden

Ari Saarnilehto

-3ratkaisun perusteluissa. Nyt puhuttiin kuitenkin lojaliteettivelvollisuudesta periaatteen sijasta. Ratkaisun KKO 2007:72 otsikossa kuvattiin ongelmia aiheuttanut olosuhteiden kokonaisuus seuraavasti: Pankki oli järjestänyt ostajalle rahoituksen kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden kaupassa. Kysymys pankin lojaliteettivelvollisuudesta ostajaa kohtaan, kun pankilla oli vakuutena myyjän veloista kiinteistöosakeyhtiön kiinteistöön kiinnitetty haltijavelkakirja. Kauppaa tehtäessä pankin havaittavissa oli, ettei rasitustodistusta ollut hankittu. Kysymys oli siitä, pitäisikö ostajalle kertoa, miten tarkistetaan, onko kiinteistö velan panttina, ja miten se tehdään pankkisalaisuutta rikkomatta. Ratkaisun perusteluissa lausuttiin seuraavasti: ”11. Korkein oikeus katsoo, että pankin on kerrotuissa olosuhteissa pitänyt huolehtia siitä, että osakekaupan rahoitusta koskeneen järjestelyn yhteydessä olisivat tulleet huomioon otetuiksi pankin omien etujen ohella myös järjestelyn toisen osapuolen, B Oy:n keskeiset edut. Tämän lojaliteettivelvollisuutensa perusteella pankilla on ollut velvollisuus huolehtia siitä, että B Oy:n lukuun toiminut A olisi voinut saada tietoonsa ainakin sellaisia jo pankin tiedossa olleita seikkoja, joilla ilmeisesti olisi ollut ratkaisevaa merkitystä myös A:lle rahoitusjärjestelyn edullisuutta omalta kannaltaan arvioidessaan. Vaikka pankilla ennestään ollut sopimussuhde osakekaupassa myyjänä olleen C Oy:n kanssa on sinänsä kuulunut pankkisalaisuuden piiriin, on pankin velvollisuutena ollut ainakin kiinnittää A:n huomiota siihen, että tällä olisi ollut käytettävänään sellainen selvitys, jonka pohjalta yleensä riittävä kuva rahoitettavan hankkeen riskeistä muodostetaan, kuten tässä tapauksessa kiinteistön rasitustodistuksesta saatavat tiedot. Tämän pankki on laiminlyönyt. Sen vuoksi pankki on velvollinen korvaa-

Ari Saarnilehto

maan sopimusrikkomuksen perusteella B Oy:lle aiheutuneen vahingon.” Muun muassa edellä esitetyn oikeuskäytännön osoittaessa, että sopijapuolella on ainakin jonkinlainen velvollisuus ottaa vastapuolen etu huomioon sopimusneuvottelujen aikana kertomalla tälle sopimuksen kannalta tärkeistä seikoista. Aivan hiljattain korkein oikeus on ottanut kantaa siihen, pitääkö kuluttajalle kertoa, että yritystä ei ole merkitty kotitalousvähennyksen saamisen edellyttämällä tavalla ennakkoperintärekisteriin. Annetun tuomion otsikko kuuluu seuraavasti. KKO 2008:91: A ja B teettivät asunnossaan tapetointityötä. Työn suoritti kunnossapito- ja korjauspalveluita tarjonnut osakeyhtiö. Sopimusta tehtäessä kysymys kotitalousvähennyksestä ei tullut esille eikä myöskään se, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin, mikä oli vähennysoikeuden edellytys. Kysymys yhtiön vastuusta A:lle ja B:lle sen johdosta, että heidän kotitalousvähennysvaatimuksensa hylättiin verotuksessa. Lähtökohtahan on yleensä, että jokainen vastaa veroistaan. Veroseuraamuksen korvaaminen vahingonkorvausta koskevien sääntöjen perusteella ei kuitenkaan ole ennen kuulumatonta. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2001:128 korvattavaksi tuli laiminlyönneistä johtuen maksettavaksi tullut luovutusvoittovero, ja luovutuksesta aiheutuneista veroista oli kysymys myös jutussa KKO 1999:80. Saamatta jäänyt verovähennys voi siten olla korvattavaa puhdasta varallisuusvahinkoa, jos katsotaan, että yrityksen pitää kertoa siitä, ettei se ole ennakkoperintärekisterissä. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan KKO 2008:91 muun muassa lausumalla, että kuluttajansuojalain (38/1978) 8 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan palveluksessa on virhe, jos se ei esimerkiksi vastaa niitä tietoja, jotka toimeksisaaja on antanut palveluksen sisällöstä tai suorituksestaan.

Oikeustieto 5/2008 Kommentoituja oikeustapauksia

-4Merkittävä aiheen kannalta on 13 §:n 3 momentti, jonka mukaan palveluksessa on niin ikään virhe, jos toimeksisaaja on laiminlyönyt antaa tilaajalle tiedon sellaisesta pykälän 1 momentissa tarkoitetusta seikasta, josta hänen olisi pitänyt olla selvillä ja josta tilaaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että esitöiden valossa tätä säännöstä ei voinut soveltaa tapauksessa. Ratkaisu tehtiin yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla. Seuraavasti päädyttiin lojaliteettivelvollisuuden soveltamiseen: ”11. Silloin kun kuluttajansuojasäännöksistä ei muuta johdu, kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimussuhteeseen sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita. Käsillä olevassa tapauksessa merkitystä on etenkin sopimuksen tekemistä ja sopimuksentekorikkomusta koskevilla periaatteilla. Sopimuksesta neuvoteltaessa osapuolten velvollisuutena on, omaa etua valvoessaankin, ottaa huomioon myös vastapuolen edut. Sopimusneuvotteluihin ryhtyminen synnyttää keskinäisen lojaliteettivelvoitteen, jonka perusteella neuvottelijoiden tulee menetellä niin, ettei toinen osapuoli erehdy sopimuksen olennaisista edellytyksistä tai merkityksestä. Tutkittavaksi tulee siten, onko tätä velvoitetta noudatettu.” Edellä esitetyn käytännön valossa lopputulos ei yllätä, vaan sitä voidaan pitää esitellyn käytännön jatkeena:

Oikeustieto 5/2008 Kommentoituja oikeustapauksia

”20. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että tarjottuun palvelukseen on liittynyt elimellisesti sellainen sen kokonaishintaan vaikuttava poikkeuksellinen tekijä, joka nimenomaan kuluttajan asemassa oleville saattoi olla merkityksellinen heidän tehdessään päätöksen palveluksen tilaamisesta. Velvollisena ottamaan huomioon tilaajan taloudelliset edut yhtiön olisi tästä tietoisena tullut ennen sopimuksen tekemistä tiedustella Tommi ja Auli M:ltä, oliko heillä aikomus hyödyntää kotitalousvähennystä. Tommi ja Auli M:n vastauksen ollessa myönteinen yhtiön olisi edelleen tullut ilmoittaa heille, ettei yhtiötä ollut merkitty ennakkoperintärekisteriin ja että tämä seikka esti kotitalousvähennyksen saamisen. Yhtiö on laiminlyönyt tämän. Tommi ja Auli M:n lopullisesti kustannettavaksi jäävä määrä on tullut heille yllätyksenä, kun heidän saamansa palveluksen lopulliset kustannukset eivät ole vastanneet sitä, mitä heillä on ollut aihetta olettaa.” Yhtiö velvoitettiin korvaamaan palvelun ostajille 1.165 euron suuruisesta kotitalousvähennyksestä kohtuulliset 750 euroa. Vähennys johtui siitä, että myös kuluttajat olivat myötävaikuttaneet vahingon syntymiseen omalla tuottamuksellaan. Lopputuloksesta voidaan kuitenkin todeta, että lojaliteettivelvollisuuden tai -periaatteen läpimurto sopimusoikeudellisissa ratkaisuissa on nyt totta. Käytännössä on tunnustettu se, mitä kirjallisuudessa on esitetty jo pitkään.

Ari Saarnilehto...