Geenit Ja Yksilonkehitys PDF

Preview

Summary

Opettajina Tapio Heino, Juha Partanen ja Ulla Pirvola. Kurssin pyrkimyksenä on ymmärtää yksilönkehityksen molekylaarista ja geneettistä perustaa ja sitä miten geenien yhteistoiminnallinen vaikutus ohjaa yksilönkehityksen kulkua. Muistiinpanoni on tehty luentodiojen ja kurssikirjan perusteella. En mu...

Description

1  / 43 

MOLE-201 Geenit ja yksilönkehitys Geenisäätely" - Soluerilaistuminen ei aiheuta peruuttamattomia muutoksia solun genomissa" - Kloonaus" - Kynsisammakon kloonaus (Sir John Gurdon, 1962): suolen epiteelisolun tuman siirto munasoluun"

- Dolly-lammas (Wilmut ja Campbell, 1997): Tumaton munasolu ja rintarauhasen solu yhdistettiin ja istutettiin keinoraskaaseen emoon"

- Reproduktiivinen kloonaus = Identtisten yksilöiden tuotto" - Terapeuttinen kloonaus = Kantasolujen tuotto potilaan omista kudoksista" - Geeniluennan erot aikaansaavat solutyypit" - Ihmisellä 102-103 erilaistunutta solutyyppiä, kaikissa samat 2x104 geeniä (poikkeus Bja T-lymfosyyttien Ig- ja TCR-geenit)"

- Ihmisen solu ilmentää 30-60% geeneistään, ilmenemistasojen erot jopa miljoonakertaisia"

- Geenien määrä ei korreloi organismin kompleksisuuden mukaan (ihmisellä, lituruoholla ja sukkulamadolla ≈ sama määrä koodaavia geenejä)"

- Geenisäätelyn monimuotoisuus lisääntyy organismin kompleksisuuden myötä"

Geenisäätelyn tasot eukaryooteilla" - Transkriptio" - Ensimmäinen ja tärkein säätelytaso " - Yleiset transkriptiotekijät:" - Promoottorialueen tunnistus, esim. TFIID (Transcription factor II D) —> TATA box" - Kokoavat ja aktivoivat RNA pol II kompleksin" - Toimivat kaikissa geeneissä" - Transkriptiotekijät:"

2  / 43 

- = Aktivaattoriproteiinit" - Lukuisia eri perheitä (konservoituneita = evolutiivisesti vanhoja geeniperheitä)" - Luokittelu DNA:han sitoutuvan osan mukaan, esim." - Helix-turn-helix (Homeobox-proteiinit) - Homeodomain = 60 aminohapon alue joka on säilynyt hyvin samanlaisena eri geeneissä ja eri lajeissa, esim. Hox-geenit —> kaavoittuminen"

- Sinkkisormi (Zinc-finger) - DNA:han sitoutuvassa osassa sinkkisormi-ulokkeita (sinkki-ionit stabiloivat rakennetta)"

- Esim. Wilmsin kasvain 1 (Wt1) on keskeinen transkriptiotekijä munuaisten ja sukupuolirauhasten muodostuksessa, usein inaktivoitunut lasten munuaissyövässä"

- Eri alatyyppejä, esim. Gli, Gata (verisolujen kehitys, hermosolujen erilaistuminen), steroidireseptori5"

- Leucine zipper (leusiinivetoketju) - Sitoutuvat DNA:han dimeereinä, dimerisaatioalueella joka seitsemäs aminohappo on yleensä leusiini"

- Dimeerit koostuvat kahdesta alfakierteestä, jotka tarttuvat DNA:han pihtien tavoin "

- Esim. esisyöpägeenit eli proto-onkogeenit Fos ja Jun (sekä Giant, joka on keskeinen Drosophilan etu-takapääakselin muodostuksessa)"

- Helix-loop-helix (bHlh = basic-helix-loop-helix) - Toimivat joko homo- tai heterodimeereinä" - Esim. bHlh-perheen myogeeniset proteiinit (esim. MyoD) vaikuttavat myogeneesiin (lihassolujen erilaistuminen): bHlh:n sitoutuessa Eproteiiniin lihassolun erilaistuminen stimuloituu, mutta jos toinen sitoutuu Id (inhibitor of differentiation) -proteiiniin niin erilaistuminen inhibioituu"

- Myös rustojen kehitys (Scleraxis) ja oligodendrosyyttien ja liikehermojen erilaistuminen (Olig2)"

- Pax-proteiinit (paired box) - Nisäkkäillä yhdeksän Pax-geeniä, useissa pax-proteiineissa homeoalue" - Pax6 tärkeä silmien kehityksessä, drosophilassa pax6 ortologin (=sama geeniperhe) ilmentäminen väärissä paikoissa kehittää niihin silmiä"

- Tärkeitä myös aivojen ja haiman (Pax6), munuaisten ja sisäkorvan (Pax2) sekä kidustaskusta syntyvien elimien ja hampaiden (Pax9) muodostumiselle"

- Fox-proteiinit - DNA:han sitoutuva osa on 80-100 aminohapon pituinen siipimäinen ja kierteinen"

- Vaikutus yleensä hyvin elinspesifinen"

3  / 43 

- Tunnetaan satoja ja säätelevät lähes kaikkien sikiön rakenteiden kehitystä, Fox-geenit osallistuvat myös Bmb-signalointiin (bone morphogenic protein)"

- Tumareseptorit - Useiden geenien transkriptiota säätelevät steroidihormonit: hormoni sitoutuu sytoplasmassa reseptoriin ja muuttaa sen muotoa, jolloin reseptori voi siirtyä tumaan ja toimia transkriptiotekijänä"

- Steroidihormonireseptorit tunnistavat estrogeeniä, progesteronia, testosteronia tai kortisolia"

- Kolme osaa: hormoniin sitoutuva osa, DNA:han sitoutuva osa ja aktivaatiota säätelevä alue"

- Osa sikiönkehityksessä tärkeistä tumareseptoreista on valmiiksi tumassa (kuten retinoidihappoa sitovat reseptorit, Rar)"

- Modulaarisia proteiineja: sisältävät DNA:han sitoutuvan osan, dimerisaatio-osan ja transkription aktivaatio/inhibitio-osan"

- Sitoutuvat yleensä major grooveen - enemmän sekvenssistä riippuvaa rakenteellista variaatiota"

- Avaavat kromatiinirakenteen ja mahdollistavat yleisten transkriptiotekijöiden toiminnan"

- Suora vaikutus: Interaktio yleisten transkriptiotekijöiden ja mediatorkompleksin kanssa"

- Epäsuora vaikutus: vaikutus kromatiinirakenteeseen (histonien muokkaus, siirto tai poisto)"

- Tehostajaelementit (tehostaja = enhancer)" - Sijainti in cis (sama molekyyli) geenin ylä- tai alavirtaan tai intronissa" - Sisältävät tyypillisesti usean transkriptiotekijän sitoutumiskohdan, koostumus ja sijainti vaihtelee suuresti eri geeneissä"

- Kooltaan 10-100 bp, etäisyys promoottorista jopa 1Mb" - Usein konservoituneita, määrän kasvu ja evoluutio mahdollistanut solujen ja kudosten lisääntyneen kirjon"

- Tehostajaelementtiin sitoutunut proteiinikompleksi = Enhanseosomi" - Useita DNA-prot ja prot-prot vuorovaikutuksia: synergia" - Geenispesifejä" - Yksinkertaiset säätelymekanismit" - Positive feedback loop - Aktivaation stabilointi, ”solumuisti”"

4  / 43 

- Itseään aktivoiva transkriptiotekijä periytyy tytärsoluille —> ylläpitää geeniluennan eroja"

- Negative feedback loop - Tietyn ilmenemistason säilyttäminen, oskillaatio (=jaksoittainen vaihtelu)" - Flip-flop device - Vaihtoehtoiset soluilmiasut" - Otx2 vs. Gbx2: Kaksi homeodomain transkriptiotekijää, jotka estävät toistensa ilmenemistä"

- Feed-forward loop - "Hälyn” suodatus" - Input —> A —> B —> Output" - Input —> A —> Output" - Output vain jos Input riittävän pitkäkestoinen, jotta A ja B ilmenevät samaan aikaan"

- Esim. lac-operoni: laktoosi inaktivoi operaattoriin sitoutuneen repressorin ja transkriptio mahdollistuu"

- Geeniluenta reagoi ympäristön signaaleihin" - Even skipped" - Ilmenemiskuvio: erilliset tehostajajaksot säätelevät ilmenemiskuvion osia (7 stripes)"

- Tehostajajakso: Jaksoon sitoutuvien transkriptiotekijöiden yhteisvaikutus määrittää yksittäisen tehostajajakson aktiivisuuden (stripe 2)"

- Kromatiinirakenne" - Alhaisimmalla pakkaustasolla DNA kiertyy ympäri histoniproteiineista muodostuneen lieriön = nukleosomi = neljä emäksistä histoniproteiinia, kutakin 2kpl (H2A, H2B, H3, H4) Vierekkäisiä nukleosomeja yhdistää kytkentähistoni H1"

- Myös muita proteiineja, arviolta yli 1000 erilaista kromatiiniproteiinia, esim. heterochromatin protein 1 (HP1)"

-

Nukleosomirihma kiertyy ja pakkautuu kromatiinirihmaksi" Erityisen tiiviisti pakkautunut inaktiivinen DNA = heterokromatiini" Geeniluenta edellyttää avointa kromatiinirakennetta" Pakkausteho: 30nm paksu kromatiinirihma vs. 11nm paksu kromatiinihelminauha"

- 30nm Kromatiinirihma: Varautunut N-terminus —> sitoo DNA:ta viereisiin nukleosomeihin"

- Korkea kytkentähistoni H1 taso" - Ei transkriptiota" - 11nm Kromatiinihelminauha: Korkeasti asetyloidut ydinhistonit (varsinkin H3 ja H4) —> laskee varausta ja siten DNA:n sitoutumista viereisiin nukleosomeihin"

5  / 43 

- Laskenut kykentähistoni H1 taso" - Transkriptio mahdollinen" - Asetylaatio ja fosforylaatio vähentää histonien nettovarausta ja kromatiinin pakkausastetta"

- DNA replikaation aikana vanhat nukleosomit (H3,H4) jakautuvat sattumanvaraisesti tytärkromatideihin"

- Uudet nukleosomit inkorporoituvat (yhdistäminen vanhojen kanssa)" - Vanhat nukleosomit ohjaavat uusien modifikaatiota (reader-writer-kompleksit)" - Kromatiinirakenteen muutokset (jotka säätelevät geenien ilmentymistä) = Epigeneettinen säätely"

-

Eukromatiini - löyhästi pakkautunut kromatiini (Drosophila; Red, Yellow)" Heterokromatiini - tiiviisti pakkautunut kromatiini (Drosophila; Blue, Black, Green)" Epigeneesi = Kehitysbiologian termi,” luoda olemassa olevan päälle”" Epigenetiikka = Perinnöllisyyteen ja geenisäätelyyn liittyvä termi, ”geneettisen informaation päälle/lisäksi”"

- Kromatiinia muokataan entsymaattisesti: Esim. inaktivaatio sytosiinien metylaatiolla (5mC)—> metyyliryhmä liitetään DNA:han kovalenttisesti (CpG dinukleotidien metylaatio yleisin DNA:n modifikaatio)"

- Oksidaatio (5hmC) (Tet entsyymit) johtaa korjaukseen ja paluuseen metyloimattomaan tilaan"

- Myös histoneja muokataan (muokkaus kohdistuu N-terminaaliseen ”häntään”) —> Voi johtaa joko geenin aktivaatioon tai hiljentämiseen"

- Sata erilaista posttranslationaalista muokkausta" - Histonikoodi = hypoteesi, että transkriptiota säädellään osittain histonien kemiallisilla muokkauksilla (Määrittää genomialueen transkriptionaalisen aktiivisuuden)"

- Histonien asetylaatio: Asetylaatio (histoniasetyylitransferaasi, HAT) avaa kromatiinirakennetta poistamalla histonien positiivista varausta ja mahdollistaa transkription, deasetylaatiolla (histonideasetylaasi, HDAC) kumoava vaikutus"

- Histonien metylaatio (mono, di, tri): inhibioi transkriptiota" - Transkription aktivaatio tai inhibitio riippuu muokkauksen laadusta ja paikasta" - Aktivaattoritranskriptiotekijät sitovat histoniasetyylitransferaaseja" - TFIID sitoutuu H3K9 asetylaatiokohtaan" - Inhibiittoritranskriptiotekijät sitovat histonideasetylaaseja" - CpG saarekkeet = Geenisäätelyalue, jossa runsaasti CpG dinukleotideja (sytosiini ja guaniini)"

- Löytyy noin 60% ihmisen promoottorialueista"

6  / 43 

- Erilaistuneissa soluissa usein metyloituneita" - Transkription inaktivaatio" - Ituradan soluissa (sukusolut) pääosin metyloimattomia" - Välttävät siten muutoin nopean CpG dinukleotidien divergenssin (kallistumisen eri suuntiin, vert. konvergenssi)"

- Metylaatio vaikuttaa suoraan transkriptiotekijöiden sitoutumiseen: Voi olla positiivinen tai negatiivinen, mutta useimmiten estää sitoutumisen"

- CpG metylaatio säilyy DNA replikaation aikana ylläpito‐metylaasien toiminnan ansiosta"

- Ylläpitometylaasit tunnistavat ja metyloivat hemimetyloituneen DNA:n (hemimetyloitunut = vain toinen dinukleotidin nukleotidi metyloitunut)"

- Kromatiinia muokkaavat entsyymit" - Writer: lisää muokkauksia" - DNA metyylitransferaasit (Dnmt) —> metylaatio" - Histoni metyylitransferaasit (HMT) —> metylaatio" - Histoni asetyylitransferaasit (HAT) —> asetylaatio" - Histoni kinaasit —> fosforylaatio" - Editor: poistaa muokkauksia" - 5mC oksidaasit (TET) —> demetylaatio (DNA)" - Histoni demetylaasit —> demetylaatio" - Histoni deasetylaasit (HDAC) —> deasetylaatio" - Reader: lukee muokkauksia (—> transkriptionaalisten kompleksien modulaatio)" - Adapterit (MECP2)" - Yleiset transkriptiotekijät (TAF3, TFIID)" - Kromatiinia muokkaavat entsyymit (Chd, SWI/SNF)" - Histonien modifikaatiokuvion ylläpito" - Polycomb Group (PcG) -proteiinit" - Ylläpitävät inaktiivista geenistatusta" - Trithorax (Trx) -proteiinit" - Ylläpitävät aktiivista geenistatusta" - PcG ja Trx löydettiin ensimmäisenä banaanikärpäseltä: Ylläpitävät Hox geenien ilmenemisstatusta (ON/OFF) niitä säätelevien transkriptiotekijöiden ilmenemisen loputtua"

- Homologeja selkärankaisilla, säätelevät: Hox geenejä, solujakautumista, erilaistumista, kantasoluja, syöpäsoluja, geneettistä leimautumista, X‐ inaktivaatiota"

7  / 43 

- mRNA:n muokkaus - Kopio DNA:n geeniä koodaavasta juosteesta, paitsi tymiini —> urasiili" - RNA pol II transkriptoimat toiminnalliset RNA-geenit muokkautuvat yleensä samalla tavalla kuin proteiineja koodaavat geenit"

- Poikkeuksena pienet RNA-geenit, jotka sijatsevat introneissa tai syntyvät erityisen lyhyinä transkripteinä (erilaiset nukleaasientsyymit muokkaavat näitä)"

- Esiaste-RNA —> mRNA" - Transkription tuotteena syntyy esiaste-RNA, joka muokataan tumassa mRNA:ksi" - Silmukointi (intronien poisto)" - Haastava muokkaus, jota suorittaa tumassa Spliseosomi" - Pystyttävä poistamaan tarkasti jokainen introni ja samalla pystyttävä vastaamaan solun signaaleihin, jotka tarvittaeesa muuttavat intronien ja eksonien rajoja"

- Vaihtoehtoinen silmukointi = intronien ja eksonien rajoja säädellään —> yhdestä geenistä toisistaan poikkeavia proteiineja"

- Transkription lisäksi toinen keskeinen tapa säädellä geenien ilmenemistä" - Vain muutama introni silmukoituu vaihtoehtoisesti kussakin geenissä (= säätyvät intronit), suurin osa introneista poistuu samalla tavalla kaikissa soluissa (= vakiointronit)"

- Intronit tunnistuvat niiden reunojen lyhyiden tunnistusjaksojen perusteella: Vakiointroneissa rajat lähes poikkeuksetta selkeät, Säätyvien intronien tunnistuskohdat voivat erota merkittävästi"

- Vaihtoehtoista silmukointia säätelee SR-proteiinit (seriiniä ja arginiinia runsaasti sisältävä proteiiniperhe)"

- Sitoutuminen esiaste-RNA:han voi joko estää tai mahdollistaa läheisen intronin tunnistusjakson käytön"

- 5’ cap - Cap-rakenteen (7-metyyli-guanosiini 5’-5’-trifosfaattisillalla sitoutuneena RNA:han) liittäminen 5’-päähän on RNA:n yksinkertaisin muokkausvaihe"

- Suojaa mRNA:ta, edesauttaa muita muokkaustoimenpiteitä ja on välttämätön tunniste translaatiolle"

- 3’ poly A-häntä - Polyadenylaatio on yksinkertainen prosessi, jossa prosessointimekanismin tulee löytää polyadenylaatiosignaali (tyypillisesti AAUAAA) esiaste-RNA:sta, josta hieman alavirtaan molekyyli katkeaa"

- Kohtaan muodostuu n. 150-200 adeniinista koostuva häntä"

8  / 43 

- Poly A-häntä stabiloi mRNA:ta sytoplasmassa ja estää siellä olevien hajotusmekanismien ennenaikaista toimintaa"

- Voi säädellä myös translaatiota, koska geenissä voi olla useita poly A-signaaleja, joiden vaihtoehtoinen käyttö johtaa erilaisten proteiinien muodostukseen"

- mRNA:n kuljetus sytoplasmaan" - Tapahtuu tumahuokosten kautta heti muokkauksen päätyttyä" - Ei varsinaista geenisäätelyä, mutta eräiden etenkin stressitilanteessa aktivoituvien geenien aktiivisuus säätyy myös näin"

- Sytoplasman puolella kuljetus säätelee useiden geenituotteiden sijoittumista solun sisällä"

- mRNA:n stabiilius" - mRNA toimii useita kertoja mallina saman proteiinin synteesille —> mekanismi moninkertaistaa genomista tulevan mRNA-signaalin proteiinitasolla"

- Poly A-häntä toimii eräänlaisena biologisena ajastimena: sytoplasman RNA:ta hajottavat entsyymit pilkkovat poly A-häntää 3’-päästä ja hännän tuhouduttua koko mRNA hajoaa"

- Muokkauksien monimutkaisuuden takia olemassa on epäonnistumisen vaara" - Virheiden vaikutusten estämiseksi solulla on tumassa ja sytoplasmassa laaduntarkkailumekanismeja, joiden tehtävänä on virheellisten mRNA:n ja proteiinien poisto ennen kuin ne haittaavat solun toimintaa"

- Esim. eksosomikompleksit, jotka mm. poistavat virheellisesti prosessoituneet mRNA:t"

- Translaatio" - Tapahtuu sytoplasmassa ribosomien avulla: Lukevat mRNA:ta kolmen nukleotidin jaksoina eli kodoneina"

- Kodoni koodaa yhtä kahdestakymmenestä aminohaposta tai lopetuskodonia" - Nisäkässolun translaation säätely voi kohdistua yksittäiseen geeneihin tai kokonaisuuteen eli useampaan geeniin"

- Esim. munasoluihin varastoituu paljon informaatiota mRNA:na, mutta niiden translaatio alkaa vasta hedelmöityksen jälkeen"

- Stressitilanteessa solu siirtyy lukemaan proteiineiksi lähes vain sellaisia proteiineja, jotka ovat välttämättömiä kyseisessä erityistilanteessa (lämpöshokki, ravinteiden vähäisyys, virusinfektio)"

9  / 43 

- Mikro-RNA (miRNA) -säätely" - miRNA:t ovat n. 22 nukleotidin pituisia RNA-molekyylejä" - RNA pol II valmistaa miRNA-geeneistä miRNA:ta, jotka siirtyvät sytoplasmaan ja miRNA:n hiuspinnirakenne avataan ja yksijuosteinen miRNA liitetään argonaut (Ago) -proteiineihin, jotka toimivat geenien hiljentämismekanismin osana"

- Transkription ja silmukoinnin ohella kolmas mekanismi, joka vaikuttaa proteiinien muodostukseen"

- Säätelevät vähintään 45% kaikista ihmisen proteiinia koodaavista geenistä" - miRNA säätelee translaatiota sitoutumalla mRNA:han (tyypillisesti 3’UTR alueelle) ja estää siten translaation"

- Sitoutuminen tyypillisesti epätäydellistä (täydellinen emäspariutuminen johtaa aina mRNA:n katkeamiseen RNA-interferenssin takia)"

- miRNA-säätely on aina negatiivista: estää kohdegeenin translaation joko kokonaan tai osittain"

- Yksittäisten miRNA:den ilmentyminen vaihtelee eri kudoksissa, solutyypeissä ja yksilönkehityksen vaihessa: jokaisella solulla tyypillinen solunsisäinen miRNAympäristö"

- mRNA:han sitoutuneiden miRNA:den yhteisvaikutus määrää translaation hiljentämisen asteen —> säätää geenien ilmentymisen tarkalleen oikealle tasolle kohdesolussa"

- miRNA:t säätelevät erityisesti sellaisia geenejä, jotka liittyvät yksilönkehitykseen, solujen erilaistumiseen ja kasvuun tai ohjelmoituneeseen solukuolemaan sekä solujen suojautumiseen ulkoisilta stressitekijöiltä"

- RNA-interferenssi (RNAi)" - Geeniekspressiota estävä tekijä, jota aiheuttaa siRNA (short interfering RNA, pieni estävä RNA)"

- siRNA on peräisin solun ulkoa tulleesta dsRNA:sta (double stranded RNA, kaksijuosteinen RNA), jota syntyy virusinfektion seurauksena viruksen replikaation välituotteena tai RNA polymeraasin lukemista genomin toistojaksoista (monesti muodostuneet transposoneista)"

- dsRNA pilkotaan Dicer-entsyymillä ja sen jälkeen muokkaus samanlaista kuin miRNA:lla: juosteet erotetaan ja yksijuosteinen siRNA liitetään Ago-proteiiniin"

- Mekanismi muistuttaa läheisesti miRNA-säätelyä" - siRNA sitoutuu mRNA:han täydellisesti tai lähes täydellisesti missä tahansa kohdassa (5’UTR, koodaava alue tai 3’ UTR)"

- Sitoutuminen aiheuttaa mRNA:n leikkautumiseen sitoutumiskohdasta, mikä johtaa mRNA:n tuhoutumiseen"

- siRNA:t ovat miRNA:ta tehokkaampia geenien hiljentäjiä"

10  / 43

- siRNA:n tehtävä on myös toimia puolustusmekanismina, joka estää virusten replikaatiota soluissa ja estää transposonien leviämistä"

- (Miesten sukusolulinjassa on siittiöitä tuottavissa soluissa transposonien hiljentämiseen erikoistuneita pieniä RNA-molekyylejä, joita kutsitaan piRNA:ksi (Piwi-interacting RNA))"

- RNAi on tehokas ja spesifi geenien hiljentämismenetelmä ja on siksi laajassa käytössä geenitutkimuksessa"

- Tutkitaan myös lääkekäytössä" - Translaation jälkeinen muokkautuminen" - Polypeptidiketjun valmistuttua muokkaus jatkuu vielä" - Proteiinisynteesin jälkeen proteiini siirtyy oikeaan paikkaansa solussa" - Loppusijoituspaikka on koodattu aminohappoketjuun" - Esim. tumaan päätyvät proteiinit sisältävät ns. tumaankuljetussignaalin" - Kalvoproteiinit sisältävät hydrofobisia aminohappoja, jotka mahdollistavat ankkuroitumisen solun lipidikalvoon"

- Proteiinit muokataan inaktiivisesta aktiiviseen tai toisinpäin" - Tyypillistä pienten molekyylien liittäminen aminohappotähteisiin" - Fosforylaatio (keskeisessä osassa etenkin geenisäätelyssä), asetylaatio, metylaatio, ribosylaatio (riboosin tai ribosyyliryhmän lisäys), myristylaatio (rasvahappotähteen lisäys), glykosylaatio (sokeriosien liittäminen)"

- Joidenkin proteiinien muokkautuessa niiden aminohappoketju katkeaa tietystä kohdasta"

- Yleensä kyseessä on inaktiivisen kasvutekijän tai entsyymin esimuodon aktivaatio (myös insuliini)"

- Ubikinaatio = väärin laskostuneet eli inaktiiviset proteiinit merkataan tuhottaviksi" - Merkin saaneet proteiinit tuhoaa prot...